Tärkein kuva minulle on tuo tyttö kukkaniityllä. Se tuo mieleeni lapsuuden rantametsikön kukkaniityn. Aurinko paistoi. Oli lämmin. Paljon kissankelloja ja muita kukkia... siellä täällä lenteli perhosia ja surisi muita kesän pörriäisiä.
Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.
Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.
Eeva Kilpi: Animalia (1987)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti