20.1.2011

Huovutus ja värjäys ovat aina olleet kaikista käsityötekniikoista  juuri se minun juttuni. Ehkä niiden yllätyksellisyys ja monimuotoisuus on se, mikä minua niissä kiehtoo. Värjätessä tai huovuttaessa tiedät aina vain suunnilleen lopputuloksen. Joka kerta on yllätys, mitä väripadasta lopulta nousee tai minkälainen huovutettu työ on kuivuttuaan. Lopputyöni päätekniikat tulevat siis olemaan  huovutus ja värjäys.

Kaivoin parin vuoden takaiset Kirsti Soukan työväenopistossa pitämän erittäin innostavan huopakollaasikurssin muistiinpanot esiin. Kirsti antoi silloin hyvät ohjeet huopakollaasin kolmesta eri tekovaiheesta:

1. Esihuovan valmistaminen kollaasin materiaaleiksi.
Värillisiä villoja voi sekoittaa monella tavalla. Huovan päälle ja alle voi lisätä erilaisia  kankaita, jotka muuttavat kankaan värisävyjä. Langoilla voi luoda linjoja ja muuttaa pintarakennetta. Esihuopaa voi kirjoa käsin ja koneella.

2. Huovutetun esihuovan käsittely.
Mieleiseksi työstetty esihuopa paloitellaan. Palat sommitellaan uudelleen yhteen visuaaliseksi kokonaisuudeksi ja ommellaan yhteen. Kokonaisuutta voi jälleen kirjoa, liittää lisää villaa, kankaita, huopaa. Siihen voi tehdä reikiä, halkioita ja palkeenkieliä.
Lopuksi kollaasi huovutetaan ja vanutetaan valmiiksi.

3. Valmiiksi vanutetun huovan käsittely.
Kuivunutta työtä voi jälleen kirjoa käsin, koneella ja intarsialla lisää. Pintaa leikkelemällä voi saada esille yllättäviä värejä!
Huopakollaasin viimeistely on tärkeä vaihe, mutta onneksi Kirsti antoi meille siitäkin hyvät ohjeet.

Mielikuvakseni kurssista jäi, että huopakollaasin teko on ihanaa. Työskentelyyn saa vain heittäytyä ja voi antaa työlle vapauden viedä eteenpäin!

Lähikuva Kirstin kurssilla tekemästäni työstä:

Huopataiteilijoiden nettisivustoja, joista olen hakenut virikkeitä työhöni:


Chad Alice Hagen
Jeanette Appleton
Lyn Griffiths

Niin kuin usein käy, kun joku asia on tärkeä, siihen törmää kaikkialla. Kirjakaupasta löysin aivan sattumalta aiheeseen liittyvän hyvän kirjan, jonka kollaasin teko-ohjeita olen tutkinut ja katsellut hienoa kuvitusta.

Collage sourcebook : exploring the art & techniques of collage.

Hove, East Sussex : Apple, 2004.

ISBN 978-1-84092-465-7

15.1.2011

Tällainen aarrekartastani tuli. Kuten näkyy, unelmoin kesästä, vapaudesta, värjäämisestä... omasta ajasta tehdä käsillä luovasti.

Tärkein kuva minulle on tuo tyttö kukkaniityllä. Se tuo mieleeni lapsuuden rantametsikön kukkaniityn.  Aurinko paistoi. Oli lämmin. Paljon kissankelloja ja muita kukkia... siellä täällä lenteli perhosia ja surisi muita kesän pörriäisiä.



























Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Eeva Kilpi: Animalia (1987)

9.1.2011

Kuvaan tässä blogissa Helsingin työväenopiston käsityötaiteen perusopetuksen syventävien opintojeni päättötyön tekemisen vaiheita keväällä 2011.

Tavoitteenamme on suunnitella ja valmistaa käsityötuote tai teos, joka ilmentää tekijäänsä. Lähtökohtana on Timo Parvelan seikkailukirja Tuliterä, jonka pohjalta syntyneitä ajatuksia ja teemoja hyödynnetään työskentelyssä.

Minua kiehtoo kirjan taikaesine, Väinämöisen miekka, joka pystyy mihin vain. Tuliterä raivaa tieltään kaikki esteet. Minäkin tarvitsisin sellaista taikaesinettä, jonka avulla voisin edetä kohti omien unelmien toteutumista. 

Ajatukseni on, että teen itselleni oman taikaesineen. Siitä tulee minulle voimataulu, joka kannattelee minua.

Mistä minä unelmoin, mistä saan voimaa?

• Lapsuuden rantametsikön kukkaniitystä.
• Kesän valosta ja väreistä.
• Sienimetsästä, marjametsästä.
• Käsitöistä
• Väreistä
• Omasta ajasta
• Vapaudesta

Aarrekartta

Olen pari viikkoa kerännyt lehdistä unelmiani kuvaavia sanoja ja kuvia. Tänään tein niistä itselleni aarrekartan, jotta paremmin hahmottaisin omat unelmani, haaveeni, toiveeni.

Kaikkein tärkeimmäksi kuvaksi nousee tuoksuva, värikäs kukkaniitty. Sinne haluaisin palata. Kukkaniittyyn ja kesään yhdistyy myös muisto äidistä. Äiti rakasti kesää: kasvihuoneen tomaatteja, marjojen keruuta, kesän haistelua kuistilla, lintujen laulua.

Voimataulustani tulee äidin muistotaulu.

Luulen, että se tulee olemaan huopakollaasi.